Kevät

Se on täällä. Lämpö, aurinko, narsissit ja kukkivat kirsikkapuut. Se mahtava fiilis kun töihin lähtiessä aurinko paistaa ja jatkaa paistamistaan vielä töiden jälkeenkin. Ensimmäiset terassidrinksut nautittiin jo kolmisen viikkoa sitten. En pistä pahakseni ollenkaan. Viime perjantaina lämpö kohosi 24 asteeseen ja terassit olivatkin illalla ihan umpitäynnä. Niin umpitäynnä, että me tyydyimme tyttöjen kanssa siemailemaan REWE-viiniä muovimukeista katukivetyksellä elegantisti istuskellen.

Classy.

Joka kevät täällä (eli siis viime kevät ja tämä kevät = 2 kevättä) menen ihan sekaisin kukista. Enkä edes pidä kukista. Tai no, pidän kyllä, mutta en tiedä niistä juuri mitään. Kotioloissa kukat kuolevat rinnallani ennätysnopeasti. Kerran nuorempana kukkakaupan täti myi minulle jonkin kasvin ja sanoi, että "jos tämän tapat niin saat kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin!". Challenge accepted. Oikeasti kyllä yritin pitää sen hengissä, mutta kuoli sekin lopulta. Tällä hetkellä meidän ikkunalaudalla istuskeleva ordidea on ollut ihmeen sitkeä, se säilyi hengissä reilusti yli vuoden. Vieläkin kasvatan toivoa siitä, että se lykää uutta versoa pintaan pian. Katsotaan katsotaan, voi olla, että toivo on menetetty. Joka tapauksessa, niitä kuuluisia vihreitä peukaloita ei ole näkynyt.

Mutta takaisin kevääseen; kevät on kiva myös siksi, että minulla on synttärit! Vaikkeivat ne olekaan nykyään ihan yhtä hohdokkaita kuin lapsena, mm. siksi, että ne muistuttavat siitä miksi kukaan ei tule enää baarissa iskemään. Ai enkö mä muka näytäkään enää 18-vuotiaalta? Suurentava peili sanoo, että en. Yksi ystäväni totesi pari viikkoa sitten: "mut säkin oot niin tommonen iätön tyyppi". Lapsi, teini, aikuinen ja vanhus samassa paketissa siis. I kinda like it.

Miksi mun ajatus nyt näin harhailee? Kevät. Keväästä piti kirjoittaa, eikä mun iästä tai kasvien tappamisesta. Tai ehkä se onkin juuri se kevät, joka saa ajatukset juoksemaan nopeampaa ja vilkkaammin kuin pimeässä talvisäässä. Se sama kevät, joka nostaa energiatasot ja mielialan ihan uusiin sfääreihin. Ja se kevätaurinko! Eilen harkitsin vahvasti, että avaan kaikki ikkunat sepposen selälleen ja kiipeän katolle ottamaan aurinkoa. Se olisi kuitenkin saattanut johtaa jonkinasteiseen poliisioperaatioon, joten päätin lopulta ideaa vastaan. Onneksi tulevassa asunnossa on parveke.

Omg näitä kukkivia puita!

Kohta on lehdetkin.

Vaikka lämpö ja kevät ovatkin täällä niin ihania, on silti myös tosi ihana lähteä Suomeen pääsiäiseksi. On vähän ikävä. Jos hyvä säkä käy, niin reilun viikon päästä Suomen-kotonakin on oikein aurinkoinen kevätsää. Pajunkissoja! Oi pajunkissoja, kiitos. Kunhan ei tule räntää vaakatasossa, niin olen tyytyväinen.

Kun tulen takaisin reissusta, onkin jo meidän muuttorumban aika!

    

Kohta tämän tien reunat täyttyvät myyntikojuista! Parsaa luvassa piakkoin.

- Tiina

*** I love spring. I love the warmth and the flowers. Spring in general just makes me happy. I am going to Finland to celebrate Easter as well as my birthday in a week. Looking forward to it! ***

Facebook - or Fakenamebook?

Kaikki Suomessa elävät tietävät sen yhden höpsön Face-kaverin, jolla on joku ihmeellinen nimi profiilissaan. Joskus jopa saattaa unohtua, mikä tämän takavuosien luokkakaverin oikea nimi olikaan. Usein tämän henkilön nimi on myös muuttunut useaan otteeseen vuosien varrella - ei siis oikea nimi, vaan tämä Facebook-nimi. Sitten on niitä, joiden nimi on muuttunut esimerkiksi naimisiinmenon myötä, joillakin lukee profiilissaan myös ihmisille helpotuksena aiempi sukunimi, esim. "OS Korhonen". Kuitenkin kaikenkaikkiaan Facebookista on yleensä helppo etsiä ihmisiä. Mikä mahtava ajatus herra Zuckerbergillä olikaan takana siinä, että ei mitään nimimerkkien takaa huutelua, vaan jokainen rekisteröityy sosiaalisen median kanavaan omalla nimellään. Satojen miljardien arvoinen idea, tarkkoja ollaksemme.

Tervetuloa Saksaan. Täällä ei arvosteta Zuckerbergin saavutuksia. Ja miksi arvostettaisiin, onhan tällä maalla sentään Nietzsche, Marx, Merkel ja Schweinsteiger. Jos haluat stalkat...tai siis löytää saksalaisen tuttusi Facebookista, luovuta. Hän ei nimittäin ole siellä oikealla nimellään. Todennäköisesti hänen sukunimensä tilalla on hänen toinen nimensä tai vaihtoehtoisesti jokin tekohauska sanaleikki, jota ulkomaalainen ei tajua, vaan erehtyy luulemaan sitä hänen oikeaksi sukunimekseen.

"I don´t want my boss to find me on Facebook!", sanoi kerran minulle eräs sakutypy. Miksi muka? Ei Facessa tarvitse eikä kannatakaan julkaista ihan mitä sattuu (hyvä mun sanoa, julkaisen siellä kaikki nämä typerät blogi-postauksenikin). Sitä paitsi Facebookilla on todella hyvät yksityisyysasetukset, kaikkea ei todellakaan tarvitse näyttää kaikille. Ihan jo perusasetuksenakin taitaa olla se, että julkaisut näkyvät vain kavereille. Mutta saksalaiset ovat tässä suhteessa hyvin yksityistä kansaa. En tahdo käyttää sanaa vainoharhainen, vaikka sekin joskus mielessäni on saattanut käydä. Okei valehtelen, tahdonpas.

Stereotyyppinen sakemanni ei halua maksaa edes ostoksiaan pankkikortilla, sillä hän ei halua kenenkään valvovan ja arkistoivan hänen oman nimensä alla olevaa ostoshistoriaa. Plussakortteja ei tietenkään voi käyttää juuri nimenomaan siksi, koska sehän on vain kaupan katala juoni kohdistaa mainonta sinulle sopivaksi sekä pitää kirjaa siitä, millaisia tuotteita kukakin haluaa ostaa. Hyi kamala! Suomalaisena naisena minulla on aina ollut ongelma sen kanssa, että lompakko pitää saada kiinni kaikkien kanta-asiakaskorttien törröttäessä ulos. Jos sillä voi kerätä jotain pisteitä tai saada kerran vuodessa 5€:n synttärialennuksen, yksi sellainen kiitos! Jos joku bonuksentarjoaja löytäisi minut Facebookista nimeni ansiosta, niin hyvä vaan. Ehkä osaisivat tarjota jotain, mikä oikeasti kiinnostaa. Muutenkin "Onko teillä jotain klubikorttia?" tai "Saako teiltä jotain bonuksia?" ovat Suomessa kaupanalalla työskentelevän jatkuvasti kuulemia lauseita.

Kuitenkin, minulla on Facebookissa kavereina siis tälläkin hetkellä useita saksalaisia ihmisiä, joiden oikeita sukunimiä en tiedä, enkä kyllä kehtaa alkaa kyselemäänkään. Itselläni on siellä etunimi-toinen nimi-sukunimi -yhdistelmä, ihan virallinen - se sama, joka lukee passissani. Minut on helppo löytää eikä minulla ei ole sinulta mitään salattavaa sosiaalisessa mediassa. Niin, juuri sinulta. Ja jos on, minä blokkaan sinut. End of story.

Mikäli kokee, että itselle ne Facebookin yksityisyysasetukset eivät ehkä ole niin päivänselvät tai muuten vain tahtoo kiristää foliohattua päänsä ympärillä, suosittelen lukemaan tämän ja tutustumaan näihin sivuihin. You are welcome.


- Tiina

*** Rant about German people not having their real names on Facebook. It is weird and it makes my life harder. So stop it. I want to be able to find and stalk all of you. Just kidding. Or am I? ***