Jouluaattona heräsimme hyvissä ajoin. Kerkesin jopa katsoa jonkin aikaa nostalgista joulupukin kuumaa linjaa kännykkäni ruudulta. Sen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme kohti Hampurin keskusrautatieasemaa. Matka kohti avomieheni kotikaupunkia oli alkamassa. Olimme tyytyväisiä siitä, että juna ei ollut ihan niin täynnä kuin olimme odottaneet ja parin tunnin matkan ajaksi löysimme istumapaikat.
Matkan aikana nappasin pari allergiaan määrättyä kortisonitabua, sillä avomieheni äiti omistaa kaksi suloista kissaa. Minä vain satun olemaan kaikille, myös suloisille kissoille hyvin allerginen. Yöpaikka meille joulun ajaksi oli tämän vuoksi etukäteen sovittu naapurin luokse.
 |
| Mieheni äiti ripusti vain vaatimattomat 750 valoa kuuseen. |
 |
| Huushollin perinteinen kuusen epäsopiva koristaja oli tänä vuonna pinkki dinosaurus... |
 |
| ...vuosi sitten se oli Miley. |
Valitettavasti allergialääkkeeni eivät toimineet odotetulla tavalla, vaikka erittäin tujuja ovatkin, vaan jouduimme tekemään kävelylenkkejä noin parin tunnin välein koko päivän ajan jotta hengitykseni kulkisi kunnolla. Iho ja nokka kutisi ja kirveli ja tuntui kuin joku istuisi rinnan päällä. Mitä näitä perinteisiä tosi kivoja oireita nyt onkaan. Näistä oireista johtuen valitettavan suuri osa päivästäni kului siihen, että odotin sen olevan ohi.
Alkuillasta Skypetin oman perheeni kanssa. He olivat Suomen päässä jo avanneet lahjat ja oli ihana nähdä heitä ja vaihtaa joulukuulumiset. Ikäväähän se ei helpottanut, mutta se ikävä tuntui tässä tilanteessa ihan positiiviselta. Samalla tavalla oli ihana saada useita jouluntoivotuksia puhelimeeni kotimaasta pitkin päivää. Tuli olo, että lähellä ollaan ajatuksissa, vaikkei fyysisesti.
Jouluaattona tarjolla pääruuaksi oli kanaa. Kana oli revittynä kastikkeen sekaan ja tuo kastike oli kaadettu lautaselle jonkinlaisen lehtitaikinaleivonnaisen päälle. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa tästä ihmeellisyydestä, mutta voin sanoa, että moista en osannut odottaa etukäteen. Maku oli mieto, mutta hyvä. Arvosana 3/5, sillä eihän tämä mitään lanttulaatikkoa ollut! Tain siis niin... Lahjat oli tarkoitus avata ruuan jälkeen meiningillä: jokainen hakee vuorollaan kuusen alta itselleen osoitetun lahjan ja avaa sen. Easy, I can do this!
Or can I? Ruokailun jälkeen oli kuitenkin jälleen aika kuntoni romahdukselle ja niinpä siis painelimme sateisille joulukaduille odottamaan hengitykseni tasaantumista. Kortisoni ja astmapiippu toivat helpotusta vain pieniksi hetkiksi kerrallaan. Tilanne oli hyvin harmittava, sillä tiesin talonväen potevan huonoa omaatuntoa siitä, että voin huonosti. Tämä taas sai minulle huonon omatunnon ja näin oravanpyörä on valmis. Kuitenkin täytyy sanoa, että harvoin olen kokenut olevani yhtä välitetty. Kaikki tekivät kaikkensa, jotta oloni parantuisi. Avomieheni äiti ehdotti erilaisia keinoja ja oli yhtä aidosti huolissaan kuin oma äiti konsanaan.
Tunteet olivat herkällä myös siinä vaiheessa kun menimme ennaltamäärättyyn yöpaikkaamme naapurin rouvan luokse. Meille oli sijattu yläkertaan peti noin kymmenen muhkean tyynyn kera. Rouva oli kuulemma roudannut täkkejä ja petivaatteita vakuumipakattuina pitkin kyliä, jotta niihin ei tarttuisi matkalla yhtään kissankarvaa. Siis kuinka ihania ihmisiä voi olla? Avata talonsa ovet jouluna täysin tuntemattomalle maahanmuuttajalle ja vielä tehdä niin paljon sen eteen, että minulla on varmasti hyvä olla. Kaikkien oireideni joukossa koin suurta kiitollisuutta. Vai hetkinen, joskus olen tainnut kuulla tarinankin vähän vastaavasta tilanteesta jouluna, siihen liittyi joku Lähi-Idästä kotoisin oleva pariskunta ja muistaakseni joku synnytti pojankin? He he he.
 |
| Yöpaikan emäntämme oli koristellut yöpöydän meitä varten. Meidät toivotettiin tervetulleiksi avosylin. |
 |
| Tämän vuoden lempilahjani; Paul Hewitt -rannerengas. |
Joulupäiväksi teimme game planin; tarkoituksena olisi syödä iltapäivällä niinsanottu joulun pääruoka. Olin päättänyt lähteä sen päivän aikana jo takaisin kotiin, sillä allergiaoireeni olivat niin pahoja. Halusin kuitenkin syödä jouluaterian, joten vietin alkupäivän naapurin rouvan yläkerrassa suklaata syöden. Nappasin myös vielä muutaman kortisonitabletin hyvissä ajoin ennen kuin painelin takaisin joulunviettopaikkaan. Kiitin vielä yöpaikan emäntää lähtiessäni niin kauniin sanoin kuin suomalaisena luontevalta vain voi tuntua. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pystyin vielä tämän joulupäivän aterian nauttimaan, sillä se oli todellakin 5/5. Hanhea punakaalin, pastan, "knöödelien" ja punaviinikastikkeen kera.
 |
| Hanhea en ollut ennen tietääkseni edes maistanut, mutta tämä ateria vei todella kielen mennessään! |
 |
| Joulukoristelua. |
Ruuan jälkeen vietettiin aikaa yhdessä vielä noin tunnin verran, ennen kuin oli aikani lähteä kohti juna-asemaa. Mieli oli hieman matalana, sillä avomieheni tulee takaisin Hampuriin vasta muutaman päivän kuluttua ja tiesin, että minua odottaa täällä tyhjä asunto lähes tyhjän jääkaapin kera. Kuitenkin lähtö oli ainut järkevä vaihtoehto tilanteessani ja kotiin päästyäni levitin pöydälle lahjaksi saamani palapelin. Tämän kanssa saan kulumaan muutamankymmentä tuntia helposti.
 |
| Viime joulun jälkeen kokosin 1000 palan palapelin kolmessa päivässä. Tänä vuonna avomiehen äiti sanoi, että hankkikin minulle tällä kertaa vaikeamman kuvan. Kiitos tästä. |
Mutta nyt se on sitten päätetty, ensi vuoden joulu vietetään Suomessa! Sen pidemmälle en tahdo vielä ajatella, tämä allergia haittaa huomattavasti tämän Saksan perheen luona vierailua jo ihan muutenkin, saati sitten pyhinä, kun olisi tarkoitus viettää pitempiä aikoja yhdessä. Kuitenkin, joulu on ohi, se oli täynnä hyvää ja huonoa. Huonoa oli allergia, hyvää oli ruoka, lahjat, ihmiset ja se välittäminen, rakkaus ja huolenpito, joita minäkin sain osakseni. En vaihtaisi tätä kokemusta vaikka voisinkin.
Tapaninpäivän Tiina-Tonttu kuittaa ja kiittää! Huomenna on taas työpäivä ja näin siis voidaan unohtaa kaikenlaiset tapsantanssitkin tältä vuodelta.
 |
| Sää sanoo, että tänään on hyvä pysyä sisällä. Tänä jouluna TÄRKEIN oppimani fakta on se, että Kölnissä sataa tilastollisesti enemmän vuoden aikana kuin Hampurissa, vaikka Hampuri mielletäänkin usein märän kelin kotikaupungiksi. Fun yet interesting fact. |
- Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti