Kahvilakulttuuria kaivaten

Suomessa syntyneellä ja Ruotsissakin asuneella voi joskus olla vaikeuksia kahvilakulttuuriin sopeutumisessa maassa, jossa sitä ei oikeastaan ole.

Kotimaassa ystävien kanssa treffailut hoidettiin aina jonkun kantakahvilan penkeillä nautiskellen ylihintaisia kahvikupillisia ja voisilmäpullia. Hinnan oli valmis maksamaan, koska fika. Paikassa viivyttiin usein tuntikausia kun kerran santsikupin saattoi joissain paikoissa saada ilmaiseksi. Hampuriin muuttaessa jouduin sanomaan hyvästit kahvittelulle, sillä täällä mennään joko ravintolaan tai baariin/pubiin. Näissä paikoissa kahvikupposen usein korvaa lasi viiniä tai tuoppi olutta. Voisilmäpullan sijasta suuhun pannaan apfelstrudelia tai kermakakkua. Tällöin asiaan kuuluu pöytiintarjoilu ja tippiä ei tietenkään saa unohtaa.

Tuotteet, tai ainakin samankaltaiset tuotteet, joita Suomessa tykkäsin kahviloissa vetää, löytyy täältä lähinnä leipomoista. Leipomoista sinänsä ei ole pahaa sanottavaa, vaan olen suoranaisesti niihin rakastunut ja niitä löytyykin ilokseni lähes joka nurkalta. Jokaiselle jotakin! Leipomoista saa usein ostettua myös take away -kahvikupposen, mutta istumapaikkoja niistä harvemmin löytyy. Joskus käy myös niin, että kun vihdoin löytää leipomon sijaan “ihan aidon“ kahvilan, niin se ei kuitenkaan ole ihan niin hygge kuin mihin pohjoismaalainen on tottunut.

Tänään löysin kuitenkin paikan, jossa tunsin oloni kotoisemmaksi kuin pitkään aikaan. Kyseessä on ketjukahvila Balzac Coffee, joka on aikoinaan Hampurissa perustettu. Olen vieraillut siellä joskus ennenkin, mutta tällä kertaa keskityin paremmin tsiigailemaan ympärilleni ja tulin siihen tulokseen, että paljon skandinaavisempaa ympäristöä ei kahvikulttuurin kannalta ole vastaan täällä tullut. Tällä kertaa eksyin sisään sadetta karkuun kun jouduin odottamaan bussiani puolisen tuntia. Tilasin latteni ja istuin alas. Siinä sitten tuumailin, että eipä näitä tosiaan ihan joka kulmalla olekaan, oikein kunnon fiikkailu –paikkoja nimittäin.

Balzacissa porukka touhuaa omia juttujaan kahvittelun lomassa. Erittäin fika.

Tykkäsin myös korkeammista pöydistä ikkunoiden edessä.

Latteni.

Lisäväriä paikan sisustukseen toivat nämä söpöt valaisimet.

Balzac Coffee, tsekkaa paikka jollet ole jo testannut.

Joskus ollaan leikillään haaveiltukin kahvilan perustamisesta tänne. Hampurin kun sanotaan olevan Saksan skandinaavisin kaupunki, joten voisi kuvitella että kodinomainen kahvila -konsepti löisi itsensä täällä läpi. Vaikka itse nautin paikallisesta ravintola- ja leipomokulttuurista suuresti, joskus koti-ikävän iskiessä voisi lievitystä etsiä kahvikupin ääreltä jonkin kahvilan sohvannurkassa.

Kun oikein tutkii ja etsii, Hampuristakin löytyy kaikenlaisia pikkupaikkoja ja –kuppiloita, joita voisi kutsua nimityksellä “hole in the wall”, jonka eräs amerikkalaisystäväni minulle kerran opetti sivistämisen toivossa (tai epätoivossa). Suuressa kaupungissa ei aina kuitenkaan satu eksymään juuri sinne, missä timantti lepää.

Oletko sinä kenties löytänyt Saksasta kahviloita, jotka sopivat skandinaaviseen makuun kuin voisilmä pullaan? Hampuria koskien vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.


- Tiina

*** I sometimes miss the cafe -culture that is well and alive in the Nordic countries. In Hamburg one can go to restaurants or bars, and buy baked goods from a bakery. Cozy coffee shops where one can spend time with friends for hours are a bit harder to find here. If you have any tips, feel free to share! ***

Stand by: Perjantai kolmastoista.

Tarkoitus oli, että tässä vaiheessa kirjoittaisin menneestä Etelä-Afrikan matkasta. Postaisin kuvia ja lämpölukemia. Kertoisin kuinka ihanaa oli käydä viinitiloilla ja kruisailla pitkin Kapkaupunkia laina-avoautolla. Kohtalo puuttui peliin  ja tällä kertaa kirjoitankin postauksen siitä, kuinka kaikki meni pieleen.


Perjantai 13. tammikuuta: 

Lähdin töistä hiukan ajoissa, jotta ehtisimme hyvissäajoin lentokentälle. Edessä 11 päivää off-work! Tarkastin että kaikki oli mukana ja pakkasin käsimatkatavaroihin viime kerran matkalaukun myöhästymisepisodista viisastuneena vaihtovaatteet; t-paita ja kesäpökät. Päälle heitin kevättakin, sillä tulisimme olemaan ulkona kylmässä ainoastaan 200m matkan kotiovelta bussipysäkille. Meillä oli lennoille Stand-by –liput ja vielä perjantaina päivällä tarkastettiin, että sekä lennolla Müncheniin että jatkolennolla Kapkaupunkiin näytti olevan hyvin tyhjiä paikkoja. Mikäli kone on täynnä, stand-by –matkustajat eivät pääse kyytiin. Tilanne näytti todella hyvältä, ei siis hätää, reissu onnistuu.

Vai onnistuiko? Hampurin lentokentälle saavuttuamme meitä lyötiin vasten kasvoja kurjilla uutisilla. Meidän Hampuri-München –lentoamme edeltävä vastaava yhteys oli peruttu jostain syystä, joten kaikki tämän lennon asiakkaat on nyt siirretty meidän lennollemme. Kone on täynnä, ihan ylibuukattu, stand-by –listallakin on vielä 10 henkeä.

Tilanne alkoi näyttää pahalta. Tässä vaiheessa avomieheni alkoi tsekkaamaan uusia yhteyksiä. Ilme muuttui vakavaksi ja hän ilmoitti, että jollemme pääse tälle lennolle, emme tule pääsemään Kapkaupunkiin ainakaan viiteen päivään. Niin täysiä olivat koneet tulevina päivinä.

Plan B: lennetään Münchenin sijaan Frankfurtiin ja yritetään sitä kautta! Tsäänssit melko huonot, mutta sentään hiukan paremmat. Näin tehtiin. Ilta istuttiin Frankfurtin kentällä vain kuullaksemme, että Kapkaupungin koneeseen mahtuisi 1 henkilö. Päätettiin yksimielisesti, että 50% matkaseurueesta on liian suuri määrä jäämään Saksaan. Edessä siis hotelliyö.

Koska kello oli paljon ja suuri osa lentokentän työntekijöistä jo lopettanut vuoronsa, emme saaneet laukkujamme perjantai-iltana takaisin. Seisoin lumisateessa kevättakissani bussipysäkillä odottamassa illan viimeistä lentokenttähotellille vievää bussia. Lämmitti.


Lauantai 14. tammikuuta:

Kaikki mahdolliset lennot lähtivät illasta, joten pyörimme päivällä muutaman tunnin Frankfurtissa. Sitten takaisin lentokentälle ihan vain, jotta voisimme pettyä vielä 3 kertaa. Kahteen Etelä-Afrikan koneeseen ei mahtunut enää ketään ja yhdellä lennolla olisi ollut – yllätys yllätys – yksi vapaa paikka.

Masis, masis, masis, itkupotkuraivarifiilis ja epätodellinen olo. Perkele.

Sunnuntai 15. tammikuuta:

La-su –yö vietettiin kentällä valvoen ja odottaen aamun ensimmäistä lentoa Hampuriin. Lento lähti klo 7.00 ja kotisohvalla oltiin klo 9.00. Ei päästy reissuun. Tätä stand by –matkustaminen on pahimmillaan. Se on aina epävarmuutta ja jännittämistä, tietenkin itse valittua – ainahan voisi ostaa ne ns. oikeat liput. Tällä kertaa nyt vain sattui vastaantulemaan oikein surkeiden sattumusten summa. No can do.

Ainut kuva koko viikonlopulta.

Nyt fiilis on jo erittäin OK. Päätin viettää lomani joka tapauksessa, siitä tuli tällä kertaa vain kotiloma. Suurimman osan ajasta makasin sohvalla ja katsoin Good Wifea Netflixistä. Oli rentouttavaa, oli paussi kaikesta vouhottamisesta, oli rauhallista.

Nyt sitten täytyy alkaa suunnitella tulevia reissuja! Pitäähän tämä epäonnistuminen jotenkin korvata. Ennen mitään etelänmatkoja on luvassa kuitenkin todella mukava alkuvuosi, joten miten tässä nyt yhtä peruuntunutta matkaa jaksaisi kovin kauan harmitella.

Näillä puheilla toivotan hyvää viikonloppua kaikille!

- Tiina 

*** We tried to go to Cape Town for a vacation. It did not happen due to a flight cancellation and I ended up spending a week watching Netflix. Could be worse. ***

Throwback Thursday: Egypti

Torstain kunniaksi palaan tässä postauksessa Egyptiin. Lomailimme siellä viime vuoden heinäkuussa kymmenen päivän ajan. Lennot olivat Hurghadaan ja hotelli sijaitsi noin 36 kilometrin päässä Hurghadasta Makadi Bay:ssa. Olemme huomenna lähdössä taas kohti Afrikkaa, joten ehkä senkin vuoksi tuli sellainen fiilis, että kiva muistella menneitä reissuja.

Matka lentokentältä hotellillemme.

Heinäkuu ajankohtana ei välttämättä sovi kaikille Egyptiin matkaaville, sillä siellä on silloin kuuma. Ja siis tällä tarkoitan, että todella kuuma. Joka päivä lämpötila nousi päivisin vähintään +40 asteeseen. Öisin se tippui ihanan viileään kolmeenkymmeneen. Aktiiviloma meillä ei ollut alunperin suunnitelmissakaan, joten helle ei siis haitannut. Löysimme kesäkuussa melko edullisen all inclusive -paketin, johon kuului lennot ja junalippu Saksan sisällä lähtökaupunkiin. Emme siis lentäneet Hampurista vaan Leipzigistä. Haussa oli helppo aivot narikkaan -loma, joten diili oli meille täydellinen.

Hotelli Jaz Aquaviva oli upea ja lääniä siihen kuului myös reilusti. Allasalueita ja vesipuisto. Bussilla pääsi myös 15 minuutin välein läheiselle yksityisrannalle. Henkilökunta oli ihan mahtavaa. Hassua oli se, että hotellin työntekijät puhuivat suurimmaksi osaksi parempaa saksaa kuin englantia. Porukka oli tosi innoissaan aina kuullessaan minun olevan Suomesta kotoisin. He myös ihmettelivät, miksei pohjoismaalaisia käy enemmän. Tyydyin mainitsemaan, että en tiedä ja että lupaan suositella matkakohdetta tutuille. Iso osa hotellin asiakkaista oli yllättäen egyptiläisiä. Satuimme paikalle juuri ramadanin loputtua ja hotelli oli täyteenbuukattu paaston loppumista juhlistavien muslimien toimesta. 

Näimme myös pari kaatokännissä olevaa brittituristia - CHECK!

Päärakennuksen aula saapumisiltanamme. Not bad.

Parvekkeeltamme näkyi meri, kaukana, mutta siellä se on.

Hotellin päärakennuksen terassilla istuimme joka ilta.

Hotellin päärakennuksen sisätiloja.

Lisää näkymiä parvekkeeltamme.

Hotellin vesipuisto auringonlaskussa.

Hotellin vesipuisto auringonpaahteessa. Mäkiä oli kuulemma viitisenkymmentä. Ei kokeiltu kaikkia.

Altaalta alkuillasta.

Altaita iltahämärällä.

Lisää altaita iltahämärällä.

Päärakennuksen katolla oli 2 a la carte -ravintolaa ja tämä allasalue.

Nämä pikkulasit jotain egyptiläistä olutta tulivat tutuiksi. Se ei maistunut hullummalta.

Ja yksi kuva huoneestamme - siivouksen jälkeen tietenkin.

Mikä oli vähän outoa, oli hotellin työntekijöiden asenne oman maan kansalaisia kohtaan. Kuulimme usealta eri työntekijältä, että he pitivät työstään enemmän aiemmin, kun hotelliin otettiin vain ulkomaalaisia asiakkaita (mikä minun korvaani kuulosti enemmän kuin hiukkasen poliittisesti epäkorrektilta menettelyltä). Yksi tyyppi jopa kertoi hakeneensa työtä muualta. Syyksi he sanoivat, että paikalliset käyttäytyvät heitä kohtaan tylysti. Ehkä taustalta löytyy länsimaalaisten avokätisempi tippaus, tai se, että olemme alttiimpia haltioitumaan Afrikan eksoottisuudesta, ken tietää.

Tottahan skandinaavien vähäiselle egyptinmatkaamiselle on se, että monet edelleen pitävät Egyptiä turvattomana matkakohteena menneiden vuosien levottomuuksien ja islamistien vallan johdosta. Itse en näe esteitä Egyptiin matkustamiselle, mutta toisaalta en oikein osaa pelätä mitään muitakaan epätodennäköisiä/hypoteettisia uhkia. Mitä voin sanoa, on, että ihmiset olivat ihania, auttavaisia ja lämminsydämisiä. Ainoastaan myyjät turistikaupoissa ahdistivat, mutta sellaisiahan ne ovat joka paikassa.

Vaakatasosta näkymät.

Rantaa.

Punaistamerta snorklailureissulta.

Lisää Punaistamerta snorklailureissulta.

Snorklailureissulla törmäsimme delfiiniparveen.

Rantaa ja turkoosia merta.

Venereissulta tullessa. Rantaan piti palata pitkin tuota naurettavaa lankkuhökötystä.

Ja ruoka, oi se ruoka. All inclusive, my dear friend. Mehän söimme ja paljon. Buffetit ja pool- sekä rantabaarit ja pikaruokalat, kaikki kuului settiin. Ja ruoka oli hyvää. Pöydät notkuivat erilaisia vaihtoehtoja, aina länsimaalaisista paikallisiin erikoisuuksiin. Mikään ei makuerojen vuoksi jäänyt lautaselle. Joskus aiemmin olen pitänyt tämäntapaista matkustamista järjettömänä, mutta tällä kertaa se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Lempitarjoilijamme rakensi tällaisen eräänä iltana. Kaikesta sitä ihmiselle palkkaa maksetaan!

Sama tarjoilija toi kahvini pöytään tämän näköisenä viimeisenä aamunamme. #sadface

Vaikka tarkoitus oli viettää lököloma vaakatasossa, kävimme silti kahdella snorklailureissulla koralliriutoilla ja yhdellä mönkijäsafarilla. Mönkijäsafari oli vähän blööh, sillä tuolla suunnalla Afrikkaa aavikko on kivistä ja kovaa, ei lainkaan aaltoilevia, pehmeitä dyynejä. Snorklailureissut sitä vastoin olivat upeita, sanoisin että koko matkan paras juttu. Punaisenmeren vesi oli kirkasta, ja paahtavassa helteessä lämminkin vesi toi toivottua viilennystä.

Tämän jälkeen hiekkaa oli joka paikassa. Kaikki vaatteet ja reppu menivät saman tien pesuun.

Snorklauskuvat on otettu GoProlla:

Jep, luonto todella on upea.

Haluan ehdottomasti palata Egyptiin uudestaan, sillä toiveenani on myös päästä näkemään pyramideja ja muita perinteisiä. Tämän menneen matkan aikana jätettiin Gizan ja Kairon reissut väliin, sillä epäilimme niiden olevan hiukkasen epämukavia paahtohelteessä. Ensi kerralla matkan tulee siis sijoittua eri vuodenajalle. Tähän hätään matka tosiaan huomenna starttaa kohti toista maata täysin eri puolelle Afrikkaa. Blogi hiljenee matkan ajaksi, mutta stay tuned, parin viikon kuluttua luvassa matkaraporttia koskien Kapkaupunkia!


- Tiina

**TBT: Last summer we visited Egypt and we loved it. The weather was +40 degrees celcius every day because that is what summer is in Northern Africa. Snorkeling was our favorite activity during the vacation and all in all, I have nothing negative to say about the whole experience. The blog will quiet down now for a while since tomorrow starts a new vacation to South Africa. Stay tuned and you will get to read about that too!**