Huulirasvaa Suomesta - No more.

Tätä postausta on nyt kirjoitettu jo useamman päivän ajan, sillä kyseessä on projekti - ehkä hiukan typeräkin - mutta päätin sen silti läpikäydä ja kirjoittaa fiilikset päivä päivältä. Tämä teksti ei ollut lainkaan suunniteltu, enkä uskonut, että tällaisesta tulisin koskaan kirjoittamaan - varsinkaan näin pian blogin aloituksen jälkeen - mutta tässä sitä ollaan. 

Kyse on siis huulirasvasta, jota olen tämän kuluneen vuoden ajan hamstrannut Suomen reissuilta mukaan Hampurin kotiin. Tämä ACO:n hoitava huulivoide on jo vuosia ollut ainoa tuote, jota herkät atooppiset huuleni ovat kestäneet. Suosittelen sitä kaikille, joiden huulet kaipaavat esimerkiksi talvella erityistä hoitoa. Huulivoiteessa on miellyttävä mieto tuoksu ja pehmeä, sileä koostumus. Lisäksi se ei ole yleensä ärsyttänyt huuliani, mitä en voi sanoa esimerkiksi markettien peruslabelloista. ACO:n huulivoidetta myydään apteekeissa, ja muistaakseni hinta pyörii noin 2-4 euron välillä per putkilo. Avainapteekit on myös testaillut sitä muutaman muun joukossa, siitä voit lukea lisää tästä.

ACO hoitava huulivoide

Vaikka suosittelenkin tässä tuotetta teille lukijoille, ei huulirasvan käyttöä pidä koskaan päästää muuttumaan riippuvuudeksi. Yhtenä iltana koin ikäänkuin herätyksen asian suhteen ja tajusin pitkän ajan jälkeen, kuinka sairaaksi huulien rasvaaminen kohdallani on vuosien saatossa muuttunut. Se kaikki alkoi ala-asteella Lip Smackersseista. Kun ne alkoivat kuivattaa huulia, otin käyttöön Blistexit. Lopulta olin siinä pisteessä, että ilman huulirasvaa huulia kirveli ja ne kuivuivat verille saakka. Kuitenkaan huulirasvan käyttö ei tuonut helpotusta kuin hetkeksi, pian sitä oli lisättävä taas. Kuluneina vuosina olen kokeillut muitakin rasvoja, esimerkiksi Bepanthenia, vain todetakseni, että kaikki ne johtavat lopulta samaan pisteeseen. 

ACO:n huulivoiteen löydettyäni olin innoissani, sillä se ei ärsytä huuliani samalla tavalla kuin monet muut tuotteet. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ratkaisu riippuvuuteen. Huuleni eivät kestä olla ilman huulirasvaa. Ongelma on myös psyykkinen, jos tajuan yllättäen olevani ulkona ilman huulirasvaa, tunnen samantien huulteni polttelevan kuivumisen. En ole voinut kymmeneen vuoteen lähteä kotoa ilman huulirasvaa. Kelatkaa. Kun sen sanoo ääneen, se kuulostaa aivan älyttömältä. Tuntuu toisaalta ihan älyvapaalta edes puhua tosissaan huulirasvariippuvuudesta, kun maailmassa on ihan "oikeitakin" ongelmia ja aineiden väärinkäyttöä sekä riippuvuuksia. Totuus kuitenkin on, että minä kärsin tästä. 

Saksassa en ole apteekkien huulirasvoja enkä -voiteita kokeillut, joten paikallisista tuotteista en osaa paljoa sanoa. Minulla on ollut niin huonoja kokemuksia joistakin tuotteista Suomessa, etten ole uskaltanut alkaa sooloilemaan täälläkään. Ehkä jonain päivänä, kun huulet ovat terveet. Sitä odotellessa! 

Kuten mainitsin jo aiemmin, koin herätyksen eräänä iltana. Selasin nettikeskusteluita (always reliable) ja aloin epäilemään, että huulteni ulkopuolinen iho ärsyyntyy ns. ylivaluvasta huulirasvasta, sillä se on jo pitkään ollut punainen, kuiva ja kirvelevä. Atoopikkona olen myös kokeillut kaikenlaisia voiteita ihonhoitoon, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan huultenympärykseen.

En halua millään tavoin demonisoida huulten hoitoa. Suosittelen edelleen käyttämääni huulivoidetta, mutta kohtuudella. Huulten kosteuttaminen on hyvä pitää samanlaisena rutiinina kuin muukin ihohoito. Erityisen tärkeää on aina löytää ne juuri omalle iholle sopivat tuotteet.  

Herkän tai muuten vaikean ihon kanssa kannattaa aina kääntyä ihotautilääkärin puoleen.

Minun tavoitteeni on päästä pisteeseen, jossa voisin käyttää huulirasvaa kerran aamulla, kerran illalla, sekä aina suihkun jälkeen. Tähän päästäkseni minun on kuitenkin ensiksi lopetettava kokonaan. Huulirasvavieroitus a.k.a. huulirasvakatkaisuhoito alkakoon! Wish me luck!

Aamu 1.

Uskon, että oli hyvä idea aloittaa huulirasvalakko illalla. 

Tällä tavoin olin nukkumassa kun viimeiset voiteenrippeet 

haihtuivat huuliltani. Hereilläollessani tuo on juuri se pahin hetki,

jolloin putkilo on kaivettava laukusta esiin samantien. Aamulla

huulet tuntuvat kuivilta ja kireiltä, mutta kirvelyä ei onneksi ole.
Meinaan koko ajan vahingossa kaivaa rasvan laukusta!

En uskalla nuolla huulia, enkä hymyillä leveästi,

sillä pelkään kipeiden haavaumien syntyä. 

Ilta 1.
Päivä on mennyt ihan OK. Ruokailujen jälkeen on ollut 
vaikeinta, ja silloin huulet ovat tuntuneet erityisen kuivilta ja 
kirvelyä on ollut paljon. Yhden kommentin olen vastaanottanut siitä, 
että pahalta kyllä näyttää. Inhottavinta on se, että kuivat huulet tuntuvat 
inhottavilta, polttelevilta ja karheilta aivan koko ajan. Huulirasvan puuttuminen 
ei siis pääse pieneksi hetkeksikään unohtumaan.

Aamu 2.
Yön aikana jouduin pitämään pakasteita huulilla, kun niitä poltteli pahasti.
Nyt ne ovat rohtuneet, kireät ja kivikovat. Tekee mieli jättää koko leikki
sikseen, mutta en usko, että tässä vaiheessa huulirasvan lisääminen poistaisi
kaikkea pahaa, mitä olen jo ehtinyt tempauksellani aiheuttaa.
Puoliltapäivin on pakko laittaa hoitavaa voidetta huulten yläpuoliselle iholle.
Yritän kuitenkin välttää huuliin koskemista mahdollisimman hyvin.

Ilta 2.
Päivä on ollut raskas. Olen kärttyinen kivun vuoksi ja muutenkaan ei
viitsi hirveästi suuta liikutella. Eräs tuttava suositteli sinkkivoidetta ja kävinkin
paikallisesta apteekista sitä hakemassa ja levitin huulia ympäröivälle
rikkimenneelle iholle. Voide rauhoitti ihoa melko hyvin, itse huuliin en
edelleenkään ole mitään levittänyt. Kiinnostaa nähdä pitkällä
juoksulla, kuinka tämä ihon kuntoon vaikuttaa.

Tämän löivät kouraan, kun sinkkivoidetta apteekissa kyselin, 2,30 € maksoi.
Kovasti koittivat huulirasvoja suositella, pahalta siis näyttää.

Aamu 3.
Sinkkivoide 5/5, a true life saver! Iho tuntuu paljon 
paremmalta, punoitus on vähentynyt ja kirvely on loppunut. Huulet
itsessään ovat edelleen jokseenkin kuivat ja punoittavat, mutta se on huomattavasti
helpompi kestää, kun ympärillä oleva iho on paremmassa kunnossa.
Olen todistanut itselleni, että pystyn kuin pystynkin olemaan irti 
huulirasvasta, wohoo!

Vinkit huulirasvavieroitukseen: 1. Varmista nesteytys. Kun juot tarpeeksi, myös iho sekä huulet voivat paremmin. Itse juon vettä noin 3 litraa päivässä, joten tämä ei ollut ongelma. 2. Ole sinnikäs! ...eipä siinä varmaan muuta tarvitakaan. Tietenkin myös mikäli huulten kunto vaihtelee kausimaisesti kuten itselläni, kannattaa vierottaminen mielestäni ajoittaa ajalle, jolloin huulet ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa. Vaikka itse tässä jo hiukkasen voiton puolella tunnen olevanikin, en viitsi vielä nuolaista. Takana on kuitenkin vasta kolme päivää tätä ns. kuivilla oloa. Joka tapauksessa, jos joku samassa tilanteessa oleva edes joskus löytää tämän tarinani jakamisesta edes pientä lohtua tai apua, on tavoitteeni saavutettu.

On se ehkä vähän hassua, että Saksassa sain aikaiseksi tehdä sen, mitä en Suomessa ollessani ikinä tosissani harkinnut. Eipä tarvitse enää mielipuolisena tyhjentää apteekkeja huulirasvoista kun käy kotimaassa kääntymässä. 

Ihon ja hiusten reagoinnista kokonaisuudessaan, sekä hoidon mukauttamisesta Saksan oloihin aion kirjoittaa täysin oman laajemman postauksensa mahdollisimman pian. Tsekkaahan siis blogini tasaisin väliajoin!


- Tiina