Suomalainen jouluateria.

Tämä vuosi on elämäni ensimmäinen, kun vietän joulun ulkomailla. Olen asunut Saksassa nyt vuoden ja päätin jo muuttaessa, että seuraava joulu vietetään uudessa asuinmaassa. Aiemmin olen asunut Ruotsissa Erasmus-vaihdon ajan ja silloinkin kävi mielessä joulun vietto siellä niiden vaihtareiden kanssa, joille olisi ollut liian hankalaa matkustaa kotiin vain joulua viettämään. Kuitenkin silloinkin päädyin kotiin perheen luo ja palasin jatkamaan vaihtoani Ruotsiin uuden vuoden jälkeen.

Paljoakaan en tässä vaiheessa tiedä vielä siitä, mitä ensi viikon lopulla tapahtuu. Vietämme joulun avomieheni perheen luona hänen kotikylässään ja sen verran tiedän, että hanhea on tarjolla ja lahjat jaetaan vasta jouluyönä.

Koska uudessa maassa asuessa oma identiteetti kokee väkisinkin jos jonkinmoista heiluriliikettä ja oma erilaisuus korostuu sekä muiden puheissa, että omissa ajatuksissa jatkuvasti, on minulle muodostunut ihan uudenlainen tapa tarkastella omaa kulttuuria sekä tapoja ja perinteitä. Tietynlainen vahva ylpeys siitä, että olen suomalainen, se on minulle melko uusi fiilis. Suomessa ollessa sellaiset tuntemukset olen aika helposti mieltänyt ylemmyydentunteeksi vähemmistöjä kohtaan. Vähemmistöillä tässä yhteydessä tarkoitan maahanmuuttajia sekä muuten vain erilaista kulttuuriperimää omaavia ihmisiä. Nyt itse kuulun tällaiseen vähemmistöön, tables have turned and I like it - olen muukalainen.

Takaisin kinkkuun! Tai siis asiaan, eli tämän päivän aiheeseen: jouluateriaan. Kävin viikon alussa Helsingissä ystäviä tapaamassa ja toin samalla mukanani Hampuriin mm.

- kolmen kilon kinkun

- Saarioisen bataattilaatikkoa

- Saarioisen porkkanalaatikkoa

- Saarioisen lanttulaatikkoa

- Aura-juustoa

- saaristolaisleipää

Näistä ja muutamista muista kaapistalöytyneistä aineksista ja paikallisten markettien valikoimasta loihdin meille neljännen adventin kunniaksi juhla-aterian. Pääruuaksi söimme kinkun laatikoiden kera ja jälkkäriksi tein luumurahkaa. Kinkun paisto oli erittäin jännittävä kokemus, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun sen itse tein. Aika huvittavaa, aikoinaan tein karjalanpiirakoita ensimmäisen kerran kun asuin Ruotsissa. Ulkomailla asuminen tuo esiin jostain syystä jonkin perinteisen kodinhengettären, tai ehkä paremminkin pirttihirmun.

Paistomittarin ostaminen jäi aika viimetinkaan, mutta onneksi muistin eilen sen hommata.
Taas näitä juttuja, että miettii pitkään että tämä pitää muistaa ja sitten se kuitenkin meinaa unohtua.

Soseutettua luumua vai mämmiä?

Luumurahka in the making!

Kinkun kuorrutustarvikkeet. Kuorrutus sisältää Turun sinappia, jotain saksalaista sinappia sekä hunajaa.
Määrät meni näppituntumalla. Päälle korppujauhoja sekä neilikoita.

Kuorrutettu ja valmis komeus. Tässä vaiheessa jännitti, mitä sisältä löytyy.

Pöydän valmistelua.

Pakollinen hipsterikuva.

Sisältä löytyi kypsä kinkku!

Puolukat ovat purkin mukaan skandinaavisia. Kuinka eksoottista.

Auraa ja saaristolaisleipää. Punkusta en ota kunniaa, se oli tuliainen ystävältä.

Pari kynttilää <3

Bataattilaatikko oli uusi tuttavuus ja se maistui hyvin.
Jos joku kehtaa kysyä miksi en tehnyt laatikoita itse, niin annan pitkin korvia.

Väsynyt mutta onnellinen. Luumurahkan kanssa sohvalle on hyvä päättää tämä mässäily.

Kaiken kaikkiaan ateria onnistui loistavasti. Kinkku oli kypsää, mikä kai on se päätavoite(?). Joululaulut soivat taustalla ja saksalaiselle kumppanillekin maistui oikein hyvin. Ainut mikä puuttui, oli se oma perhe, jonka kanssa olisin mielelläni tämän aterian jakanut. Vähän tuli niinsanotusti äitiä ikävä kun näin nostalgisissa tunnelmissa oltiin. Onneksi on Skype. Anyway; kinkkua jäi noin kaksi kolmasosaa, joka luultavasti sitten vedetään leivän päällä ensi viikon aikana. Sen jälkeen syödäänkin jo se paljonpuhuttu paikallisen perheen jouluateria, jota odotan hämmentyneellä innolla. 

Nyt ajattelin pyöriä peittojen alle yöunille rauhallisin mielin. Nyt joulu saa tulla.

- Tiina