Kevät

Se on täällä. Lämpö, aurinko, narsissit ja kukkivat kirsikkapuut. Se mahtava fiilis kun töihin lähtiessä aurinko paistaa ja jatkaa paistamistaan vielä töiden jälkeenkin. Ensimmäiset terassidrinksut nautittiin jo kolmisen viikkoa sitten. En pistä pahakseni ollenkaan. Viime perjantaina lämpö kohosi 24 asteeseen ja terassit olivatkin illalla ihan umpitäynnä. Niin umpitäynnä, että me tyydyimme tyttöjen kanssa siemailemaan REWE-viiniä muovimukeista katukivetyksellä elegantisti istuskellen.

Classy.

Joka kevät täällä (eli siis viime kevät ja tämä kevät = 2 kevättä) menen ihan sekaisin kukista. Enkä edes pidä kukista. Tai no, pidän kyllä, mutta en tiedä niistä juuri mitään. Kotioloissa kukat kuolevat rinnallani ennätysnopeasti. Kerran nuorempana kukkakaupan täti myi minulle jonkin kasvin ja sanoi, että "jos tämän tapat niin saat kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin!". Challenge accepted. Oikeasti kyllä yritin pitää sen hengissä, mutta kuoli sekin lopulta. Tällä hetkellä meidän ikkunalaudalla istuskeleva ordidea on ollut ihmeen sitkeä, se säilyi hengissä reilusti yli vuoden. Vieläkin kasvatan toivoa siitä, että se lykää uutta versoa pintaan pian. Katsotaan katsotaan, voi olla, että toivo on menetetty. Joka tapauksessa, niitä kuuluisia vihreitä peukaloita ei ole näkynyt.

Mutta takaisin kevääseen; kevät on kiva myös siksi, että minulla on synttärit! Vaikkeivat ne olekaan nykyään ihan yhtä hohdokkaita kuin lapsena, mm. siksi, että ne muistuttavat siitä miksi kukaan ei tule enää baarissa iskemään. Ai enkö mä muka näytäkään enää 18-vuotiaalta? Suurentava peili sanoo, että en. Yksi ystäväni totesi pari viikkoa sitten: "mut säkin oot niin tommonen iätön tyyppi". Lapsi, teini, aikuinen ja vanhus samassa paketissa siis. I kinda like it.

Miksi mun ajatus nyt näin harhailee? Kevät. Keväästä piti kirjoittaa, eikä mun iästä tai kasvien tappamisesta. Tai ehkä se onkin juuri se kevät, joka saa ajatukset juoksemaan nopeampaa ja vilkkaammin kuin pimeässä talvisäässä. Se sama kevät, joka nostaa energiatasot ja mielialan ihan uusiin sfääreihin. Ja se kevätaurinko! Eilen harkitsin vahvasti, että avaan kaikki ikkunat sepposen selälleen ja kiipeän katolle ottamaan aurinkoa. Se olisi kuitenkin saattanut johtaa jonkinasteiseen poliisioperaatioon, joten päätin lopulta ideaa vastaan. Onneksi tulevassa asunnossa on parveke.

Omg näitä kukkivia puita!

Kohta on lehdetkin.

Vaikka lämpö ja kevät ovatkin täällä niin ihania, on silti myös tosi ihana lähteä Suomeen pääsiäiseksi. On vähän ikävä. Jos hyvä säkä käy, niin reilun viikon päästä Suomen-kotonakin on oikein aurinkoinen kevätsää. Pajunkissoja! Oi pajunkissoja, kiitos. Kunhan ei tule räntää vaakatasossa, niin olen tyytyväinen.

Kun tulen takaisin reissusta, onkin jo meidän muuttorumban aika!

    

Kohta tämän tien reunat täyttyvät myyntikojuista! Parsaa luvassa piakkoin.

- Tiina

*** I love spring. I love the warmth and the flowers. Spring in general just makes me happy. I am going to Finland to celebrate Easter as well as my birthday in a week. Looking forward to it! ***

Facebook - or Fakenamebook?

Kaikki Suomessa elävät tietävät sen yhden höpsön Face-kaverin, jolla on joku ihmeellinen nimi profiilissaan. Joskus jopa saattaa unohtua, mikä tämän takavuosien luokkakaverin oikea nimi olikaan. Usein tämän henkilön nimi on myös muuttunut useaan otteeseen vuosien varrella - ei siis oikea nimi, vaan tämä Facebook-nimi. Sitten on niitä, joiden nimi on muuttunut esimerkiksi naimisiinmenon myötä, joillakin lukee profiilissaan myös ihmisille helpotuksena aiempi sukunimi, esim. "OS Korhonen". Kuitenkin kaikenkaikkiaan Facebookista on yleensä helppo etsiä ihmisiä. Mikä mahtava ajatus herra Zuckerbergillä olikaan takana siinä, että ei mitään nimimerkkien takaa huutelua, vaan jokainen rekisteröityy sosiaalisen median kanavaan omalla nimellään. Satojen miljardien arvoinen idea, tarkkoja ollaksemme.

Tervetuloa Saksaan. Täällä ei arvosteta Zuckerbergin saavutuksia. Ja miksi arvostettaisiin, onhan tällä maalla sentään Nietzsche, Marx, Merkel ja Schweinsteiger. Jos haluat stalkat...tai siis löytää saksalaisen tuttusi Facebookista, luovuta. Hän ei nimittäin ole siellä oikealla nimellään. Todennäköisesti hänen sukunimensä tilalla on hänen toinen nimensä tai vaihtoehtoisesti jokin tekohauska sanaleikki, jota ulkomaalainen ei tajua, vaan erehtyy luulemaan sitä hänen oikeaksi sukunimekseen.

"I don´t want my boss to find me on Facebook!", sanoi kerran minulle eräs sakutypy. Miksi muka? Ei Facessa tarvitse eikä kannatakaan julkaista ihan mitä sattuu (hyvä mun sanoa, julkaisen siellä kaikki nämä typerät blogi-postauksenikin). Sitä paitsi Facebookilla on todella hyvät yksityisyysasetukset, kaikkea ei todellakaan tarvitse näyttää kaikille. Ihan jo perusasetuksenakin taitaa olla se, että julkaisut näkyvät vain kavereille. Mutta saksalaiset ovat tässä suhteessa hyvin yksityistä kansaa. En tahdo käyttää sanaa vainoharhainen, vaikka sekin joskus mielessäni on saattanut käydä. Okei valehtelen, tahdonpas.

Stereotyyppinen sakemanni ei halua maksaa edes ostoksiaan pankkikortilla, sillä hän ei halua kenenkään valvovan ja arkistoivan hänen oman nimensä alla olevaa ostoshistoriaa. Plussakortteja ei tietenkään voi käyttää juuri nimenomaan siksi, koska sehän on vain kaupan katala juoni kohdistaa mainonta sinulle sopivaksi sekä pitää kirjaa siitä, millaisia tuotteita kukakin haluaa ostaa. Hyi kamala! Suomalaisena naisena minulla on aina ollut ongelma sen kanssa, että lompakko pitää saada kiinni kaikkien kanta-asiakaskorttien törröttäessä ulos. Jos sillä voi kerätä jotain pisteitä tai saada kerran vuodessa 5€:n synttärialennuksen, yksi sellainen kiitos! Jos joku bonuksentarjoaja löytäisi minut Facebookista nimeni ansiosta, niin hyvä vaan. Ehkä osaisivat tarjota jotain, mikä oikeasti kiinnostaa. Muutenkin "Onko teillä jotain klubikorttia?" tai "Saako teiltä jotain bonuksia?" ovat Suomessa kaupanalalla työskentelevän jatkuvasti kuulemia lauseita.

Kuitenkin, minulla on Facebookissa kavereina siis tälläkin hetkellä useita saksalaisia ihmisiä, joiden oikeita sukunimiä en tiedä, enkä kyllä kehtaa alkaa kyselemäänkään. Itselläni on siellä etunimi-toinen nimi-sukunimi -yhdistelmä, ihan virallinen - se sama, joka lukee passissani. Minut on helppo löytää eikä minulla ei ole sinulta mitään salattavaa sosiaalisessa mediassa. Niin, juuri sinulta. Ja jos on, minä blokkaan sinut. End of story.

Mikäli kokee, että itselle ne Facebookin yksityisyysasetukset eivät ehkä ole niin päivänselvät tai muuten vain tahtoo kiristää foliohattua päänsä ympärillä, suosittelen lukemaan tämän ja tutustumaan näihin sivuihin. You are welcome.


- Tiina

*** Rant about German people not having their real names on Facebook. It is weird and it makes my life harder. So stop it. I want to be able to find and stalk all of you. Just kidding. Or am I? ***

Kiitos samoin.

Eräs ala-asteen opettajani sen sanoi; jos jonkin asian oppii väärin, se täytyy vähintään 50 kertaa kerrata sen jälkeen, jotta sen oppisi oikein. Minusta tuntuu, että omalla kohdallani se on vähintään 500 kertaa. Kun opin jotain, se vain pysyy päässäni.

Kun matkustin Saksaan ensimmäisen kerran, kiinnitin huomiota siihen, miten kiva on kun kassahenkilökunta – ja oikeastaan kaikki ihmiset – toivottavat hyvät päivät, illat tai viikonloput aina tilanteen mukaan. Se tuntuu mukavalta kun joku tuntematon mukamas toivoo, että viikonloppuni olisi hyvä. Saa hymyn huulille edelleen.

Mutta se vastaaminen.

Onhan se kohteliasta sitten sanoa, että joo kiitos samoin. Toivon samaa sinulle, teille ja noille. Tämän ensimmäisen vierailuni aikana kuuntelin kun poikaystäväni vastasi aina samalla tavalla, jotain joka kuulosti etäisesti samalta kuin englannin "likewise". En saanut selvää kuitenkaan, joten kysäisin kerran asiaa näin: "mitä voi sanoa takaisin, kun joku toivottaa hyvää päivänjatkoa?". Poikaystävä tuijotti minua hetken ja sanoi että no siihenhän voi vastata monellakin tavalla. - Mutta kun sinä aina sanot samalla tavalla. No ei hän siinä tilanteessa sitten osannut sanoa millä tavalla. Minä ihmettelin että miten toinen voi olla noin torvi, kun minä olen sen saman sanan kuullut kymmenen kertaa päivän aikana. Se vain tuli hänen suustaan ulos niin automaattisesti että ei sitä edes itse tajunnut sillä hetkellä.

Noh, minulle opetettiin sitten sinä päivänä fraasi "Ihnen auch". Ei tämä ollut se, mitä halusin. Mutta se nyt sopi. En kehdannut sanoa ääneen, että kun se toinen kuulostaa samalta kuin "Likewise". "Ihnen auch" tarkoittaa siis "teille myös", eli se on teitittelymuoto. Jos haluaa kääntää sen sinutteluksi, olisi sanottava "Dir auch". Eli yhdellä näistä ei pärjää kaikissa tilanteissa.

No mutta siitähän se sitten lähti; elämäni "Ihnen auch":in kanssa. Se ei alusta astikaan sopinut suuhuni lainkaan. Edelleen haluaisin sanoa mieluummin "Likewise" tai siis "Gleichfalls" (kuten myöhemmin googletin). Mutta kun sen opin jo silloin alussa ns. väärin, eli eri tavalla. Enää en saa mitään muuta suustani ulos kuin "Ihnen auch - Ihnen auch - Ihnen auch". Tämä tuottaa erittäin epämiellyttäviä tilanteita toisinaan, kun hoen sitä myös ihmisille, jotka ovat tehneet kanssani sinunkaupat. Joskus olen päättänyt jo kassajonossa, että tänään muutan kaavaani ja heitän Gleichfallssit ilmoille ihan out of the blue! 

Sitten tilaisuuden koittaessa pääni täyttää humiseva tyhjyys ja monen sekunnin kiusallisen hiljaisuuden jälkeen suustani pääsee jotain tämän kaltaista: "Gleihnenauch!". Nailed it. 

Poistun paikalta mumisten.

Olen poikaystävälleni asiasta katkera. Ehkä pääsen tästä vielä joskus yli.

Olisi pitänyt turvautua Googleen heti alussa.

- Tiina

*** So basically this post says that I am unable to unlearn so if I learn something wrong or in an inconvenient way, oh boy am I screwed. ***

Rakkaus ja Tasa-Arvo, ONNEA!

Tänään on mahtava päivä. 

Tästä päivästä lähtien Suomen valtion lakien mukaisesti voi aikuinen ihminen mennä naimisiin itse valitsemansa aikuisen puolisonsa kanssa. Kuulostaa uskomattomalta näin ilmaistuna, mutta totta se on, Suomessa tämä on mahdollista kaikille vasta vuonna 2017. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tänään tätä tulee juhlia.

Vuonna 2013 se alkoi, kun Tahdon2013 -kampanja tasa-arvoisen avioliittolain puolestapuhujana keräsi allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen. Suomi räjähti puolesta ja vastaan, rakkaus ja tasa-arvo voittivat ja tänään tuon suuren työn tulos on palkittu. 

Toivotan suuresti onnea kaikille niille, jotka eivät aiemmin lain puitteissa voineet, mutta nyt aikovat tämän lakimuutoksen myötä avioitua!

- Tiina

*** Today is a happy day, because as of today, every adult individual can marry their chosen spouse in Finland, according to the law. It sounds crazy, but it was not possible earlier for everyone. Go and check how the situation is in your country from here. Maybe one day Germany too will follow and become one of the pioneer countries in equality matters. For now, I am just proud to be a Finn. ***

Suomen Juhlavuosi -sukkakeräys Saksalaisittain

Suomi täyttää tänä vuonna 100. Hyvä Suomi.

Tämän juhlavuoden aikana syntyviä varten on järjestetty keräys, jonka nimissä jokaiselle 100-vuotiaaseen Suomeen syntyvälle vauvalle lähetetään villasukat. Lisää keräyksestä voi lukea täältä. Saksassa asuvat suomalaiset ovat nyt lyöneet hynttyyt yhteen ja kutovat innolla sukkia Saksassa tänä vuonna syntyville juhlavuosivauvoille! Innokkaana kutojana halusin minäkin kantaa korteni kekoon ja huomenna lähteekin postin mukana matkaan valmiit sukat Frankfurtiin tulevalle suomalaisäidille.

Joten, onnea tämän vuoden vauvoille! Ne sanovat, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ei ole kovin paha juttu myöskään syntyä ulkomaille suomalaisena. Minun mielestäni on ihan mahtavaa, että iso porukka saa täällä yhdessä tällaista aikaan. Ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan eikä heillä ole muuta yhteistä kuin kotimaa. Minun käsittääkseni kutojia on ilmoittautunut enemmän kuin syntyviä vauvoja on, joten ihan varmasti jokainen halukas saa omalle pikkuiselleen suomitöppöset.


- Tiina

*** There is a campaign going on that includes knitting socks to all Finnish babies being born this year because independent Finland turns 100. Here in Germany people are also knitting with passion. Here is a pair of socks knitted by me that is going to be shipped to Frankfurt. ***

Kööpenhaminan Terkkuja

Moikka vaan kaikille.

Mun piti kirjoittaa Köpiksestä teille jo heti alkuviikosta, olin siellä nimittäin viime viikonloppuna, mutta tuli matkaan pari muuttujaa. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä ollaan.

Viime syksynä aloimme suunnittelemaan viikonloppureissua Köpikseen kolmen entisen työkaverin - nykyisen ystävän - kanssa. Olimme kaikki aikoinaan samassa vaateliikkeessä farkkumyyjinä ja parempia työkavereita saa kyllä hakemalla hakea. Nykyään kukaan meistä ei enää asu edes siinä kaupungissa, jossa olimme töissä. Tuntuikin jotenkin luontevalta suunnitella tapaaminen johonkin neutraaliin paikkaan, johon kaikkien pitää erikseen lähteä. Tanska valikoitui kohdemaaksi heti alussa shoppailumahdollisuuksien vuoksi. Ehkä joku seurueestamme saattaisi kertoa muitakin syitä matkakohteen valinnalle, mutta ei nyt aleta enempää spekuloimaan (#komeitamiehiä).

Muut leidit reissasivat Helsingin kautta, mutta minä lensin paikalle 40 minuutissa suoraan Hampurista. Paikalle pääsisi "kätevästi" bussillakin noin kuudessa tunnissa, mikäli haluaa päästä todella halvalla. Tällä kertaa kuitenkaan en halunnut tuhlata rajallista aikaa matkustamiseen. Olen aikaisemmin käynyt Kööpenhaminassa vuonna 2014 ns. pienen budjetin reppureissulla (kyllä, pohjoismaassakin voi reissata budjetin mukaan). Muistot olivat hyviä, eikä kaupunki pettänyt tälläkään kertaa.

Meillä oli hostelli Generator Copenhagenista neljän hengen huone. Hostelli oli keskeisellä paikalla ja meille kuului hintaan myös aamiainen, mikä oli yksi kriteeri majoituksellemme. Olimme majoitukseen tyytyväisiä, se oli hintansa väärtti. Ei mitään erityishuomioita, muttei mitään negatiivistakaan. Paitsi kahvi! Kahvi oli pahaa.

Joka tapauksessa meillä oli aivan sairaan hauskaa. Rahaa paloi myöskin ihan kiitettävästi, kiitos Köpiksen hyvien shoppailumahdollisuuksien ja erityisen somistustaitoisten myyjien. Erityiskiitos myös englanninkielentaidoista tanskalaisille. Itse asiassa allekirjoittanut oli maahan saapuessaan aluksi hieman pihalla, enkä heti oikein saanut oikeankielisiä sanoja suusta ulos. Alussa meinasin alkaa (lue: aloin) puhumaan saksaa, sitten ruotsia (tämän he luultavasti olisivat voineet tajutakin) ja lopuksi aivot vasta käänsivät kielen englanniksi. En sentään suomea alkanut kenellekään sönköttämään. Yksi hassu juttu oli se, että tällä kertaa Köpis tuntui pienemmältä kuin viimeksi kun kävin.

Jaa mikä tuhlaus?

Kun entinen farkkumyyjä lähtee shoppailemaan, mitä muuta voi odottaa?

Levi´s <3

Iltaisin käytiin syömässä ja siinähän aikaa kuluikin tuntikaupalla patojen ja viinilasien äärellä kun nämä papupadat pääsivät vauhtiin. Kertakaikkisen rentouttava ja ihana reissu. Tuli tarpeeseen ja niin edespäin. Erityisesti kun se Etelä-Afrikan matka meni ihan pieleen ja peruuntui tammikuussa. Nyt on jo kyllä ikävä näitä kolmea leidiä, joiden kanssa sain matkustaa. Toivottavasti nähdään pian taas. 

Ensimmäisen illan ateria.

@ Espresso House

Seuraava reissukohde onkin sitten Suomi! Pääsiäistä ja omia synttäreitäni lähden juhlistamaan "kotiinkotiin" huhtikuun puolivälissä. Nyt on jo hyvät fiilikset tuosta reissusta. Parempi ehkä koputtaa puuta tässä vaiheessa siis. Pessimisti kun ei kuulemma pety.


- Tiina

*** I was in Copenhagen last weekend with 3 of my friends/former coworkers. We had a blast and did a lot of shopping and just talking. It was a great trip. ***

Limusiini kotiin!

Postauksen nimen keksi viime lauantaina juhlaväki juhlahumussa. Meneillään oli kaverin kolmekymppiset ja meno oli mitä mahtavin!

Hampurissa on melko iso määrä suomalaisia ja olen ollut onnekas sen suhteen, että joukosta on löytynyt kohtalotovereita, joiden kanssa on ihana silloin tällöin viettää aikaa ja tehdä kaikenlaista kehittävää ...ja vähemmän kehittävää. Tällä kertaa oli kuitenkin ohjelmassa jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tullut tehtyä. Kaverin aviomies järkkäsi hänelle syntymäpäivät, joista sankari itse tiesi etukäteen ainoastaan päivämäärän. Voitte kaikki ihan rauhassa muuttua kateudesta vihreäksi ja katkeroitua omille siipoille, sillä tämä aviomies organisoi kyllä kertakaikkisen mahtavat juhlat. Itse hän jäi kotiin hoitamaan perheen lasta. Edessä oli siis tyttöjen ilta!

Osa porukasta kävi päiväsaikaan keilaamassa, itse en päässyt paikalle, sillä minulla oli eräs toinen kaveri Bremenistä kylässä. Illasta meille oli varattu ravintolasta pöytä ja päivänsankarikin löysi paikalle vaikkei tiennyt edes kenen nimellä pöytävaraus oli tehty. 

Meitä oli lopulta siis kuuden suomineidon seurue, eli erittäin hyvä määrä limusiinillä matkustamiseen! Wait what. Kyllä, iltaan kuului tunnin limusiiniajelu ympäri Hampurin keskustaa. Itse en ollut koskaan ennen limusiinissä istunut, joten olihan se nyt aika siistiä. Meillä oli skumpat, Spotify ja illan ajaksi harjoiteltu "köyhät kyykkyyn" -asenne omasta takaa, joten mitään ei meiltä puuttunut! Tunti limusiinissa kuluu valitettavasti hyvin nopeasti, joten pian oli palattava todellisuuteen ja loput viinit juotiinkin sitten kadulla.

Ajelun ja kadunkulmaviinien jälkeen kivuttiin snobeilemaan korkeuksissa sijaitsevaan "Skyline bar 20up":iin. Näkymät olivat hulppeita ja oluet pieniä. Siinäpä kyseinen paikka pähkinänkuoressa. Baari on vähän "fancy", joten mm. pukukoodi tuli tsekattua etukäteen. Erityistä hämmennystä seurueessamme aiheutti termi "sportlich elegant", saanko kysyä että mitä ihmettä? Noh, ilmeisesti olimme kuitenkin tarpeeksi edustuskelpoisia, sillä ketään ei jätetty aulaan.

Tietenkään ilta ei täysin ilman yastoinkäymisiä voinut sujua, sillä viimeisenä etappina meidän piti olla erään yökerhon kutsuvieraslistalla, mutta paikalle saavuttuamme meitä ei listalta löytynytkään. Sisään olisimme päässeet hieman hintavampaa sisäänpääsymaksua vastaan, mutta koska meidän PITI päästä ilmaiseksi, ei maksaminen ihan hirveästi kiinnostanut. Päätimme siis jatkaa matkaa toisaalle. Hampurin Reeperbahnilla ei onneksi ole vaihtoehdoista pulaa (joskus kun jaksan niin kirjoitan jonkunlaisen Reeperbahn -spesiaalin) ja sisäänpääsyä odotellessa voi vaikka hakea kioskilta oluet, kellonajasta viis.

Kaikenkaikkiaan koko ilta oli ihan mahtava ja syntymäpäiväsankarikin oli onnellinen, mikä on tietenkin tärkeintä. Tällaisia iltoja ei kyllä usein (lue: koskaan) tule vietettyä ja tietenkin pyöreiden täyttämistä pitääkin juhlistaa kunnolla! Ensi vuonna on sitten minun vuoroni. Olkaapa tytöt valmiita!


- Tiina


*** Last Saturday we were celebrating the 30th birthday party of a friend of mine. We were in a restaurant, had a limousine ride through town and had some tiny beers at a skyline bar with awesome views accross Hamburg and the river Elbe. ***

Maailman paras huonekalukauppa

Otsikossahan se lukeekin. It is true. It is great. The greatest in the world. This is not fake news.

Paikan nimi on Die Wäscherei eli siis pesula. Kuulin kyseisestä putiikista sattumalta ja asiaan sen enempää tutustumatta edessä oli tutustumisreissu. Tällaisten paikkojen vuoksi suuret kaupungit ovat olemassa, eikö niin? Ikea on kiva, mutta se on ja tulee aina olemaan "vain" Ikea. Don´t get me wrong, I love Ikea. Mutta joskus sisustuksen suhteen sitä vain kaipaa jotain spessumpaa, jotain mitä ei ole ennen nähnyt. Jotain, jonka avulla voi viestiä olevansa yksilö. Okei, nyt meni taas vähän yliromantisoinniksi, mutta enivei: Die Wäscherei on tämän jonkin etsimiseen juuri oikea paikka!

Antaa kuvien puhua puolestaan:

Upeita tyylejä, upeita esineitä ja spessuja huonekaluja. Täältä varmasti jokainen löytää jotakin! Hintatasosta sen verran, että löytyi sekä tosi kallista, että suhteellisen edullista. Vähän riippuu, mitä materiaaleja etsii ja tietenkin myös brändillä on merkitystä. Suosittelen kuitenkin paikkaa ihan jokaiselle, sillä valikoima on laaja.


- Tiina


*** Gotta love this awesome furniture store in Hamburg!" ***

Joulu tuli meille helmikuussa!

Onni on ihana perhe, joka muistaa sinua ajatuksella kerätyillä joululahjoilla. Tässä postauksessa kerroin joulukuussa siitä, kuinka Suomesta lähetetyt joululahjat eivät tulleet perille vaan palautuivat lähettäjälle. Paketti kävi Suomessa ja se lähetettiin uudestaan. Eilen se vihdoin ja viimein löysi tiensä perille ja pääsimme avaamaan joululahjoja. Joten, meillä on tänä vuonna kaksi joulua, yksi helmikuussa ja yksi ensi joulukuussa (yllätys)!

Näin viisaasti eräs rakas ystäväni asian viime joulukuussa muotoili.

Kun kaivoin lahjalaatikon uumenista paketin paketin jälkeen, oli mieli kyllä niin korkealla, ettei rajaa. Koti-ikävä iski kovaa, mutta mukana olleet herkut helpottivat siihen kyllä jonkin verran. Paketti sisälsi mm. käsintehtyjä villasukkia ja lapaset, Marimekon lautasliinoja, Finnlaysonin patalappuja, hapankorppuja ja salmiakkia! Mukana oli myös äidiltäni pyytämääni Novitan 7 Veljestä -lankaa. Paras lanka ikinä! Avomies sai mm. villasukat ja 2 kirjaa, joista toinen kertoi Suomesta saksaksi, ja toinen oli Ian Bowien 'Fun Finland' -kirja. Ihan mahtavaa, sillä nyt avokin on pakko nämä kirjat lukea, ovathan ne lahjoja anopilta, hehe. Tuskin uskaltaa olla lukematta siis. Kenties oppii jotain suomalaisuuden ja kenties jopa avovaimonsa syvimmästä olemuksesta ja sielunmaailmasta. I wish!

Laatikosta löytyi kaikki mitä ihminen tarvitsee. Ainakin lähes.

Kiitos äiti ja Jouni, kiitos Joona ja Armi, kiitos Niko! Täällä on kaksi erittäin tyytyväistä lahjansaajaa. Olo on vieläkin niin onnellinen. En malta odottaa, että pääsen rutistamaan teitä kaikkia. Olette tärkeitä, tärkeimpiä! Ja olen otettu siitä, miten paljon vaivaa olette tämän paketin kasaamiseksi nähneet. 

Kohta aion aloittaa neulomisen ja tehdä lahjalangoista villapolvisukat! Pitää koittaa olla nopea, jotta ehdin käyttää niitä nyt kun on vielä kylmiä ilmoja. Saatanpa keittää myös Juhlamokat ja juoda kaffet parin Geishan kera. Tai ehkä syönkin hapankorppua tai sekoitan dipin ja vedän Taffelit naamaan. Hmmm...


- Tiina (slightly overwhelmed)


*** Our Christmas presents from Finland came to us a bit late; yesterday. Anyway, we were superhappy about them and the best thing is that now we kinda have 2 Christmases this year! I have so many Finnish sweets and snacks that I do not know where to start! My boyfriend got 2 books about Finland. Maybe he will learn something useful, hehe. ***

Vuokra-asunnon Metsästäjät

Hampurin vuokra-asuntomarkkinoille mielivän on syytä omata pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä. Asunnon etsijä saattaa törmätä monenlaisiin kompastuskiviin (esim. pitkät irtisanomisajat, keittiön puuttumiset tai korkeat vuokratakuut) ja halutuimmilla alueilla kilpailu on hyvin suurta sekä potentiaalisten vuokralaisten joukosta on vaikea erottautua edukseen. 

Joissakin asuntonäytöissä saattaa joskus tuntua tältä.

Kuten monissa muissakin Euroopan maissa, myös täällä vuokralla asuminen on useille ihmisille elämäntaparatkaisu. Suomessa taasen on asunnon (tai jopa talon) ostaminen lähes jokaisella opiskelijalla sellaisena "sitten kun minulla on vakityö ja vakaat tulot" -tavoitteena. Vuokralla-asumista pidetään Suomessa edelleen hyvin paljolti jonain väliaikaisena ratkaisuna ja jopa rahan hukkaan heittämisenäkin. Tietysti asenteet ja käytännöt vaihtelevat paljolti maiden ja kaupunkien sisälläkin, mutta karkean yleistetysti tilanne on edeltämainitsemani.

Itse vuokralaisena oleminen ei hirveän paljoa eroa Suomen käytännöistä. Vuokralaisella on melko laajat oikeudet ja vuokranantaja on pääasiallisesti vastuussa mm. asunnon kunnosta. Mahdollista on myös liittyä ns. vuokralaisten liittoon, josta saa tarvittaessa pattitilanteissa lakimiesten ja muiden asiantuntijoiden apua. Heille voi esimerkiksi lähettää - usein erittäin monisivuisiksi venytetyt - vuokrasopimukset luettaviksi ennen allekirjoitusta.

Meidän kahden hengen taloutemme on siis etsinyt tasaisen hitaasti uutta kotia tässä viimeisen vuoden ajan, sillä kaipaamme lisätilaa sekä keskeisempää sijaintia. Vaikka nykyinen asuinalueemme on teoriassa rauhallinen, on muuttohalu lisääntynyt viimeisen kuukauden sisällä huomattavasti erinäisten tapausten vuoksi; Naapurin oven on käynyt palokunta murtamassa jo kahteen otteeseen kun syystä tai toisesta asukkaat eivät ole kyenneet itse sitä sisäpuolelta avaamaan (?). Yhden kerran tiirailin ikkunasta hieman jännittyneenä kun poliisit sulkivat tien siksi aikaa kun palokunta sammutti alakerran asuntopalon. Viimeisin niitti tapahtui toissapäivänä kun naapurirapusta kärrättiin joku ulos ruumissäkissä. How lovely!

Heräsikö kiinnostus? - no kyllä.

Joka tapauksessa, hakusessa meillä on ollut kolmio ja olemme huomanneet, että nykyisen kaksion metsästäminen aikanaan oli huomattavasti hankalampaa. Kenties vuokrakaksioille on täällä enemmän kysyntää kuin kolmioille, tai ainakin sellainen kuva on itselle jäänyt. Ostamista emme edes harkinneet, sillä valitettavasti toivomamme sijainnin hintataso ylittäisi mahdollisen budjettimme moninkertaisesti. Hinnoista ja kuluista puheenollen, myös vuokrien euromääriä tutkiessa on täällä otettava huomioon se, että ne ilmoitetaan useimmiten "kylmänä", eli päälle tulee vielä lisäkustannuksia sähköstä, vedestä, lämmityksestä jne. Näiden lisäkustannusten arvioitu määrä myöskin mainitaan yleensä asuntoilmoituksissa.

Asuntoja on tullut etsittyä eniten Immobilienscout24:sta. Hakuehdoksi voi syöttää mm. toivotun kaupunginosan sekä maksimivuokran jne perusjutut.

Ennen joulua meille tarjottiin asuntoa, joka oli ihan ookoo, muttei kuitenkaan ihan täysin sitä, mitä toivoimme. Siinä vaiheessa pelotti sanoa asunnolle ei, sillä pelkäsimme, että paremman asunnon eteentullessa kilpailu olisi varmasti kovempaa hakijoiden kesken. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja se kannatti. Pari viikkoa tuon jälkeen löysimme kuin löysimmekin kämpän, joka täytti lähes kaikki kriteerimme. Jännityksellä täyttelimme hakemuksia ja lähetimme mahdollisimman useita dokumentteja todistaaksemme pyhän olemassaolomme sekä luotettavuutemme vuokranvälittäjälle.

Kopiot henkkareista, kolmen kuukauden tilinauhat, luottotietotodistukset, asukkaaksi rekisteröitymistodistus...

Yleisiin asuntonäyttöihin menevän kannattaa täällä kantaa kopioita kaikista dokumenteista mukanaan, jotta ne on helppo jakaa asiaankuuluville henkilöille samantien. Tämän tarkoituksena on lisätä omia mahdollisuuksia, paitsi että kun kaikki tekevät saman, asettaa se sinut ainoastaan samalle riville muiden kanssa. Paikallisella on luonnollisesti hiukan paremmat mahdollisuudet asunnon saamiseen ihan jo senkin vuoksi, että hän todennäköisemmin pysyy maassa pitempään. Vaihtoehtoisesti/lisäksi kielitaito on erittäin hyvä meriitti. Ennakkoluuloja suomalainen ei paljoakaan täällä kohtaa, toista olisi olla esimerkiksi puolalainen - valitettavaa mutta totta.

Meillä kävi tuuri. Saimme haluamamme kämpän sillä olimme hyvissä ajoin liikkeellä, olimme aktiivisia ja toimitimme kaikki toivotut dokumentit nopeasti. Samoilla keinoilla jokin toinen kerta olisi kuitenkin voinut käydä toisin. 20-sivuinen (ihan perus) vuokrasoppari allekirjoitettiin ja nyt odotellaan muuttoa, joka tulee tosin virallisesti olemaan vasta toukokuun alussa. Saksassa 3 kuukauden irtisanomisaika on yleensä muutenkin vuokralaiselle vakio, ja meidän täytyy etsiä nykyiseen kämppäämme uusi vuokralainen itse, sillä vuokrasopimuksemme määräaikaisena päättyisi muuten vasta syyskuussa.

Saksassa saattaa joskus joutua tilanteeseen, jossa vuokralainen joutuu ostamaan ja jopa asentamaan koko keittiön itse aina kaapistoista lieteen. Käytäntö on ollut yleisempi ennenvanhaan, mutta nykyäänkin siihen törmää tasaisin väliajoin. Meidän tulevaan asuntoomme joutuu vuokralainen hankkimaan keittiöön itse ainoastaan jääkaapin ja tiskikoneen. Toinen huomionarvoinen ero Suomeen verrattuna on se, että ns. sisäänrakennettuja kaapistoja täällä ei asunnoissa näe. Metrienpituisten massiivivaatekaappien roudaaminen kämpästä toiseen voi olla turhauttavaakin, mutta toisaalta ainakin saa itse valita juuri sellaisen kaapin kuin haluaa.

Tulevan asuntomme pohjaratkaisu. Parveke on mukavasti sisäpihan puolella.

Isoin juttu koskien tulevaa muuttoa on ehkä se, että en ole lähdössä mihinkään. Ei se nyt niin yllätyksenä tullut, sillä Hampurissa viihtyminen on ollut minulle helppoa lähes koko täällä oloajan, ja sen tietävät myös läheiset. Elämä täällä tuntuu pysyvältä ja uudessa asunnossa tullaan toivottavasti asumaan pitkään. Lisäneliöt tuovat tietenkin tarvetta ostaa uusia kalusteita ja erityisesti kaikkea turhaa sisustuskamaa. Cannot wait to start shopping! ...kukas tämän rahoittaisi? Anyone?

Pidän teidät ajantasalla sitten siitä, kuinka muuttovalmistelut ja itse muutto sujuvat!


- Tiina


*** We are moving to a bigger apartment in 3 months here in Hamburg. The market for rental apartments in Hamburg mostly has more demand than supply, we got lucky and got an apartment that fitted to basically all our requirements. ***